Minä lähetän itse tehtyjä joulukortteja.
Koska työskentelen visuaalisella alalla korttien ulkonäkö ja idea(hauska!) on oltava omaperäisiä. Kun tähän reseptiin lisätään vielä hitunen täydellisyydentavoittelua, ollaan joulustressi nro 3:n äärellä.
Joka vuosi.
Tänä jouluna päädyin askertelun sijasta valokuvakorttiin. Vuodenaika vaan on hankala tyylikkäästi ylivalottuneelle, luonnonvalossa kylpevälle, Instagram-henkiselle kuvalle, kuten olin mielessäni sen kuvitellut. Mahdollisia kuvauspäiviä on siis viikonlopun aamupäivät.
Koska lapsikuvat ei välttämättä kiinnosta niitä kahta poikamiestä, jotka saavat kortin - ei voi ottaa kuvaa jälkikasvusta. Kissan kuva taas voisi kiinnostaa, mutta 13 vuoden yhdessäelon jälkeen olen oppinut, että mustasta kissasta ei saa hyvää kuvaa kuin vahingossa, varsinkaan huonoissa valo-olosuhteissa, eikä kissa varmasti viihdy ikkunalaudalla (ainoa tarpeeksi valoisa paikka), varsinkin jos jälkikasvu on paikalla osallistumassa.
Ruoka. Siitä tykkää kaikki. Jouluherkut...piparit!
Tämän Polkka Jam -kortin innoittamana päätin tehdä oman pienen piparinleivonta lay-down -kuvan. Lapsi päiväunille, asetelman rakentelu pöydälle, pöytä ikkunan eteen (tässä järjestyksessä!) ja lopuksi minä tikkaille kameran kanssa. Tikkaille, koska kameran pienin putki tällä hetkellä on 50mm. Puolen tunnin tasapainoilun ja keittiötasollakin seisoskelun jälkeen saan tarpeeksi hyvän kuvan. Jess!
Muokkailen kuvaa koneella, asettelen korttipohjaan ja...
huomaan saaneeni aikaan kuvapankkikuvan!
Tyylikkään, streriilin, kylmän, ei-millään-tavalla-persoonallisen tai meidän perheeseen liittyvän kuvan, joka tulee korttipohjalle painettaessa näyttämään joltain kaupan joulukortilta.
(tässä vaiheessa se epätarkka musta möykky ikkunalaudalla tai jotakuta-ärsyttävä lapsi tonttulakissa vaikuttaa hyvältä idealta ja pieni kasvunpaikka ihmiselle, joka aiemmin mielessään kritisoi ihmisiä niistä lapsikuvista - n y t ymmärrän)
Tänä jouluna minä lähetän joulumyyjäisistä itse löydettyjä nuorten ja luovien ihmisten suunnittelemia joulukortteja. Säästyneen askartelu-ajan voi sitten käyttää vaikka pleikkarin parissa.
